Politiikan ja sodankäynnin suhde

Jos täytyisi ajoittaa ajankohta historiassa, jolloin poliitikot alkoivat puhua pehmeitä ja totuuden puhuminen alkoi olla poissa muodista, täytynee palata tuhansia vuosia taaksepäin. Todennäköistä on, että poliittista peliä ja siihen liittyviä valheita on syötetty historian ja ensimmäisten yhteiskuntien alkuajoista asti, mutta ensimmäinen sotastrategi, joka kannusti suoranaiseen harhauttamiseen, huijaukseen ja valehtelemiseen on varmastikin Sun Tzu.

Samuel B. Griffith kertoo Sun Tzun Sodankäynnin taito –teoksen johdannossa, että vielä noin 500 e.a.a kiinalaiset heimot sotivat tiettyjen säännösten mukaan (Griffith 1990, 41). Taistelut käytiin sovittuina ajankohtina, jonka jälkeen voittaja julistettiin, ikään kuin nykyaikaisena urheilutapahtumana. Sotaa ei myöskään sopinut käydä milloin tahansa, tietyt vuodenajat oli pyhitetty pelkästään sodankäyntiin. Sun Tzun kirjoittaessa teostaan kiinalainen yhteiskunta eli murrosta. Syntyi pysyvät ja kiinteät armeijat, jolloin sota voitiin aloittaa ajankohdasta riippumatta (Griffith 1990, 44). Tämä muutos tarjosi mahdollisuuden vehkeilyyn. Sun Tzu olikin ensimmäinen strategi, joka huomasi, että murskavoittoon ja nopeampiin tuloksiin päästiin huijaamalla ja harhautuksella. Vahvana teemana Sun Tzun kirjassa onkin taktiikka, joka perustuu harhaan johtamiseen. Eräänlaisena perintönä Sun Tzulta voitaneenkin pitää nykypäivän politiik-kaankin liittyvä muunnellun totuuden puhuminen, harhaanjohtaminen.

Nykypäivän politiikka sisältää oman kielensä, joka sisältää hienouksia. Luulisi, että tämä retoriikka, joka sisältää asioiden mainitsematta jättämisen ja muunnellun totuuden puhumista. Kun Suomen pääministeri Anneli Jäätteenmäki sanoi tunnetuimman lentävän lausahduksen, ”Puhun niin totta kuin osaan”, olettaisi sen syövän uskottavuutta koko poliittiselta järjestelmältä. Tuntuu, että pienimuotoinen valehtelu ja valkoisten valheiden syöttäminen on pakollista, jotta yhteinen päätöspohja syntyy. Vaalien alusaika onkin paras ajankohta tarkkaavaisille äänestäjille painaa mieleensä tulevien kansanedustajien ja muiden poliitikkojen lupauksia tulevista paremmista ajoista. Ikävä kyllä lupaukset monesti unohtuvat juuri silloin kun ne tulisi toteuttaa. Sun Tzulla tarkoitus pyhittää keinot, onhan kyseessä ennen kaikkea sodankäynnin eikä poliittisen pelin käsikirja.

Toisaalta Sun Tzun tekstissä on paljon eri ulottuvuuksia. Yritysmaailmassa Sun Tzun oppeja on sovellettu tarkoituksena saavuttaa parempi ja tehokkaampi johtajuus. Sopinee kysyä, millaisia tuloksia saavutetaan jos vihollista eli kilpailijoita huijataan koko ajan ja työntekijöiltä edellytetään sitoutumista autoritääriseen johtajaan. Toisaalta teoksessa on paljon valtion johtamiseen ja politiikkaan liittyviä aineksia. Johtajuudesta Sun Tzu painottaa viestinnän merkitystä ja organisaation toimivuutta. ”Järjestys tai epäjärjestys riippuu organisaatiosta” (Sun Tzu 1990, 100). Hyvällä organisaatiorakenteella varmistetaan informaation kulku, jolloin sekä sotajoukot että valtio toimii hyvin. Sun Tzun johtaja on voimakas joukkojensa hallitsija. Esimerkki voimakkaan johtajuuden puutteesta löytyy tämän päivän poliittiselta kentältä. Kokoomuspuolueen rappion syyksi on sysätty mediassa ja puolueen sisälläkin pehmeä johtajuus, suorastaan hampaattomuus ja pehmoilu. On esitetty, että uskottavalta politiikalta vaaditaan uskottavaa johtajaa, nähtäväksi jää kuka täyttää nämä kriteerit.

Sun Tzu itse liittää sodankäynnin valtion olemassaoloon. ”Sota on Valtion elinkysymys, elämän tai kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon” (Sun Tzu 1990, 73). Sodankäynti on näin ollen luonnollinen ja tärkeä osa valtiollista politiikkaa. Sodankäyntiä ei kuitenkaan auttanut aloittaa huolettomasti, saati valmistautumatta. Sun Tzu korostaa erityisesti valmistautumista ”Tunne itsesi ja tunne vihollinen” (Sun Tzu 1990, 92). Sotaretkiä suunniteltaessa tuli Sun Tzun mielestä ottaa huomioon myös taloudelliset realiteetit. Tyytymättömyys tunnetusti kansalaisten joukossa kasvaa, jos valtio harjoittaa pitkiä ja kalliita sotaretkiä. Yhtälailla kaikkia suuria päätöksiä tulee suunnitella ja valmistella, muuten käy heikosti. Samoin useimpia poliittisia päätöksiä sanelee enemmän tai vähemmän myös talouden ehdot ja varallisuuden riittävyys.

Sun Tzu keskittyy käsittelemään teoksessaan sodankäynnin monia eri puolia ja ulottuvuuksia. Hän käsittelee mm. strategiaa, valmistautumista ja maasto-olosuhteita. Tarkan sotilaallisen analyysin seasta on vaikuttavaa löytää seuraavanlainen lause. ”Sotataidon huippu on vihollisen kukistaminen ilman taistelua” (Sun Tzu 1990, 86). Yksi historian tunnetuimmista sotastrategeista esittää, että sodat tulisi viime kädessä ratkaista ilman taisteluja. Olettaa siis sopii, että Sun Tzun mielestä on tehokkaampaa ja valtiolle edullisempaa pyrkiä löytämään ensisijaisesti ratkaisu muun politiikan avulla. Muihin keinoihin Sun Tzu lukee tietysti kaikenlaisen vehkeilyn ja huijaamisen. Se, joka siihen pystyy on täydellinen johtaja ja valtion päämies. Sun Tzu asettaa ikään kuin haasteen vallan pitäjille; heti kun kykenette ratkaisemaan sodat ilman taisteluja, hänen oppinsa ovat turhia. Muiden keinojen loppuessa sodankäynti on viimeinen vaihtoehto, siihen tulisi siirtyä vain viime sijassa ja hyvin valmistautuneena.

”Ja kuten vedellä ei ole pysyvää muotoa, ei sodassakaan ole pysyviä olosuhteita” (Sun Tzu 1990, 108). Sodassa ja yhtälailla politiikassa menestyminen edellyttää ajan tasalla olemista. Päätöksentekijän, strategin ja johtajan tulee koko ajan olla selvillä tilanteisiin liittyvistä tekijöistä. Tähän ongelmaan liittyy politiikan yleisesti tunnustettu ongelma: aina on tekijöitä, joita ei voi päätöstä tehdessä ottaa huomioon, koska elämme epävarmuuksien maailmassa. Sun Tzu neuvookin muuttamaan koko ajan taktiikkaa ja olosuhteita, jos suinkin vain mahdollista. Muutosten onnistuminen onkin sitten kokonaan toinen seikka. Tällaista ajan hermolla olevaa johtajaa, joka onnistuneesti kykenee taktikoimaan Sun Tzu kutsuukin ”jumalaiseksi” (Sun Tzu 1990, 108). Sun Tzu olettaakin selvästi ettei ole johtajaa, joka tähän pystyisi. Samoin ei ole päätöksentekijää, joka voisi ottaa kaikki muuttuvat tekijät huomioon.

Sun Tzun elämänkerrassa kerrotaan hänen valloittaneen suuret maa-alueet joka ilmansuunnassa (Ch’ien 1990, 66). Huijaamalla ja tiukalla johdolla Sun Tzusta tuli hyvin tunnettu ja arvostettu kenraali. Sun Tzu on edelleen hyvin ajankohtainen. Viime vuoden suurimpia mediatapahtumia oli varmasti Irakin sota, jossa Yhdysvaltain joukot sovelsivat onnistuneesti Sun Tzun oppeja. Sotajoukot käyttivät ”Shock and Awe” –nimistä taktiikkaa, jonka sanotaan perustuvan soveltuvin osin Sun Tzun Sodankäynnin taitoon. Samaa huijaustaktiikkaa Yhdysvaltain valtaa pitävät käyttivät erittäinkin onnistuneesti muihin maihin ja tiedotusvälineisiin. Entistä enemmän alkaa näyttää siltä, että koko sodan oikeutus ja suurin syy oli pelkkää silmän lumetta. Jälleen tarkoitus, eli Saddam Husseinin öljyvarojen hallinta, pyhitti keinot sen saavuttamiseen. Onhan se loppujen lopuksi hienoa, että miljoonat ihmiset pääsivät kuitenkin nauttimaan markkinatalouden tuomasta vapaudesta ja demokratiasta, jos ei nyt heti niin ainakin hamassa tulevaisuudessa.

Ikävintä mielestäni on se, että entistä enemmän sodankäynnillä tehdään politiikkaa. Yhdistyneet kansakunnat ovat polvillaan, kun isot päättäjät, etunenässä Yhdysvallat ja Venäjä jahtaavat terroristeja. Sodankäynnin avulla kotimaihin luodaan pelon jännite, jonka avulla haetaan hyväksyntää ja oikeutusta omalle sotaisalle politiikalle. Samaan aikaan enemmän tai vähemmän terroristipiirteitä sisältävät järjestöt käyvät sotaa ilman taistelua. Siviilikohteisiin suunnatut räjäytykset niittävät viattomia kautta maailman. Terroriteoilla haetaan omalle asialle surutta huomiota. Viimeisin kolaus Euroopan Unionin sisällä Espanjassa tapahtunut verinen terroriteko tulee varmasti tiukentamaan kaikkia rajoituksia ja lainsäädäntöä myös EU:n sisäpuolella. Nähtäväksi jää millainen sota terrorismia vastaan EU:ssa syntyy. Erävoitto Madridin tragediasta menee terroristeille, sillä valtaa pitävä puolue vaihtui vaaleissa ja Espanja ilmoitti vetävänsä joukot pois Irakista. Surullista väkivallan kierteessä on se, että väkivalta vain lisääntyy. Sun Tzun sodankäynnin opit tuntuvat olevan ajattomia ja yhä uudelleen käytössä tämän päivän politiikassa ja sodankäynnissä. Toivoa sopii, että sodat edes yritettäisiin voittaa ilman taisteluja, poliittisin keinoin.


Lähteet

Yhdysvaltain sotastrategiasta:
Huhtinen, Aki-Mauri. “Shock and awe" liittouman sotastrategiana: Etsi ja tuhoa –filosofiasta hengiltä pelotteluun. http://tietokannat.mil.fi/irak/artikkelit.php3?id=17&navi=2

Sun Tzu. 1990. Sodankäynnin taito. Suomentanut Karkkolainen, H. Johdanto Griffith. Elämänkerta Ch’ien S. Helsinki: Tietosanomat.