Aikuiskoulutuksen suunnittelun lähtökohdat

Koulutussuunnitelma: Valmentavan kurssin järjestäminen ikääntyneille väestöryhmille, tavoitteeksi atk-ajokortti.

Kohderyhmä

Vuonna 2000 toteutetun aikuiskoulutusta koskevan kyselytutkimuksen mukaan suurin osa vastaajista (27 %) koki tarvitsevansa tietotekniikan hyväksikäyttöön liittyvää koulutusta (Tilastokeskus 2005). Kysyntä tietoteknisiä taitoja kohtaan tuskin on vähentynyt, vaikka kyselystä onkin kulunut jo viisi vuotta aikaa.

Samassa kyselytutkimuksessa on kartoitettu myös koulutuksen ja iän vaikutusta tietokoneen käyttöön. Oheisen taulukon (taulukko 1) mukaan nuoret ja nuoret aikuiset sekä korkea asteen koulutuksen suorittaneet käyttävät tietokonetta kaikista eniten. Huomionarvoista on se, että tietokoneen käyttö vähenee huomattavasti 45 ikävuoden jälkeen. Osasyy käytön vähenemiseen voi olla juuri puuttuvat taidot. Näin ollen juuri yli 45-vuotiaiden keskuudessa voisi olettaa olevan kiinnostusta atk-taitojen kouluttautumiseen.

Toisaalta aikuiskoulutuksen kentällä ongelmana on tällä hetkellä juuri se, että aikuiskoulutukseen osallistuvat vähiten juuri ne, joiden koulutustaso on lähtökohtaisesti heikko (Opetusministeriö 2004, 49). Nykyaikana tietoteknisiä taitoja tarvitaan niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Nykynuoret oppivat käyttämään tietokoneita jo pienestä pitäen, kun taas vanhempien ikäpolvien on täytynyt opetella käyttämään uutta tekniikkaa vanhemmalla iällä. Tietoteknisten taitojen opettaminen myös iäkkäämmille sukupolville tukee elinikäistä oppimista ja antaa opiskelijoille valmiuksia jatkokouluttautumiseen.

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan myös asenteet tietoteknisten taitojen opiskeluun olivat mielenkiintoisia. Tärkeimpinä oppimiskeinoina nimittäin pidettiin ”yrityksen ja erehdyksen kautta oppimista” sekä oppimista ”työtovereiden, ystävien tai perheenjäsenten” avulla (Tilastokeskus 2005). Huomionarvoista tässä on se, että aika harva hakeutuu koulutukseen oppiakseen atk-taitoja. Osasyy koulutukseen hakeutumattomuutta kohtaan voi olla esimerkiksi se, ettei sopivaa atk-koulutusta ole tarjolla. Asennemuutoksen paikka oppimisen suhteen on kuitenkin tarpeen, sillä yrityksen ja erehdyksen kautta opiskelu tuskin on kovin tehokas tapa oppia käyttämään uutta teknologiaa.

Lisäksi koulutusta suunnattaessa ikääntyneille väestönosille, tulee huomioida mahdollinen motivaation vähäisyys sekä nuorempia ikäluokkia vähäisempi usko koulutukseen (Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö 2002, 110). Suurena haasteena juuri tämän tyylisessä atk-koulutuksessa on motivoida opiskelijat uuden oppimiseen. Moni iäkkäämpi voi esimerkiksi kokea, ettei hän jaksa opiskella uutta, tai ettei hän tee atk-taidoilla enää mitään.

Koulutuksen tavoitteet

Koulutuksen yleisenä tavoitteena on antaa opiskelijalle valmiudet suorittaa atk-ajokorttitutkinto. Atk-ajokorttitutkinto mittaa opiskelijan tietoteknisiä taitoja ja sen avulla opiskelija voi osoittaa hallitsemansa osa-alueet. Ajokorttitutkinto on näyttökokeena suoritettava koe, jonka lähtökohtana on ajan tasalla oleva tutkinto ja työelämän tarpeita mittaavat näyttökokeet (Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry 2005). Koulutuksen yhteydessä ei suoriteta itse tutkintoa, vaan jokainen opiskelija saa koulutuksen avulla hyvät valmiudet tutkinnon suorittamiseen myöhemmin.

Päätavoitteen lisäksi koulutuksen avulla opiskelijoille pyritään antamaan perusvalmiudet atk-taitoihin. Vaikka atk-ajokortti onkin hyvin työelämälähtöinen, ei työelämälähtöisyys ole pääasia tässä koulutuksessa. Ikääntyneille opiskelijoille on työelämälähtöisyyden ohella tärkeää kokea uuden oppiminen (elinikäinen oppiminen tavoitteena) sekä luoda samalla uskoa koulutukseen.

Tietoteknisten taitojen koulutusta tarjotaan monessa paikassa Kuopion seudulla, myös atk-ajokorttia varten on olemassa koulutusta (myös esimerkiksi ”atk-passi”). Suurimpana puutteena jo olemassa olevassa koulutuksessa voidaan ensisijaisesti pitää sitä, ettei koulutusta ole juurikaan räätälöity opiskelijoille. Tämän koulutuksen tavoitteena on tarjota opiskelijoille yksilölähtöinen ja mahdollisimman henkilökohtainen koulutuspaketti, josta myös ikääntyneempi opiskelija voi suorittaa tarvitsemiaan opintoja.

Koulutuksen sisällöt

Opetus pyritään järjestämään mahdollisimman opiskelijalähtöisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat pyritään jakamaan aiemman osaamisen perusteella tasoryhmiin. Voi olla, että osalla opiskelijoista on hyvät tietotekniset taidot, vaikka he eivät olisi suorittaneet ns. ajokorttitutkintoja tietotekniikassa.

Jos syntyy useampia eri tasoisia opiskelijaryhmiä, voidaan opetusta jakaa esimerkiksi TIEKE:n (2005) tekemän jaottelun mukaisesti:

· @-kortti, jonka keskeisiä sisältöalueita ovat mm. tietoyhteiskunnassa tarvittavat perusvalmiudet, kuten etätyöskentely ja –opiskelu sekä sähköinen asiointi.

· A-kortti, jonka keskeisiä sisältöalueita ovat mm. hyötykäyttäjän valmiudet. Tietoja ja taitoja syvennetään hieman @-korttia syvemmällä. A-korttiin sisältyy keskeisimmät tietotekniikan osa-alueet ja antaa opiskelijalle valmiudet itsenäiseen työskentelyyn niin vapaa-ajalla kuin työelämässä.

· AB-kortti on suunnattu vaativammalle tietokoneen käyttäjälle. AB-ajokortti poikkeaa aiemmista ajokorteista vaativammalla tasollaan, minkä lisäksi AB-ajokortti koostuu pääasiassa valinnaisista osa-alueista.

Ajokorttien tasot ovat portaittain eteneviä. @-kortti palvelee erityisesti aloittelevia tietokoneen käyttäjiä, ja se voi toimia esimerkiksi välietappina tavoiteltaessa tietokoneen käyttäjän A-ajokorttia. AB-ajokortissa on esivaatimuksena A-ajokortin aiempi suorittaminen.

Tieken (2005) suositukset ajokorttien laajuuksista ovat:

· @-kortin laajuus on 3 opintoviikkoa (~ 4,5 opintopistettä)

· A-kortin laajuus on 5 opintoviikkoa (~7,5 opintopistettä)

· AB-kortin laajuus on 5 opintoviikkoa (~ 7,5 opintopistettä).

Huomionarvoista atk-ajokortin sisällöissä on myös se, yksittäinen tutkinto rakentuu opintomoduuleista, joita ei ole pakko suorittaa yhdessä ja samassa organisaatiossa yhdellä kertaa. Tämä mahdollistaa opiskelijan henkilökohtaisen suunnittelun ja aikataulun.

Opiskelijoiden mieltymyksiä ja yksilöllisyyttä pyritään edistämään siten, että vaikka koulutuksella on selkeä virallinen tavoitteisto, voidaan siitä ryhmittäin hieman poiketa. Tällöin voidaan käyttää esimerkiksi ongelmalähtöistä oppimista, jolloin opiskelijaryhmittäin hyödynnetään tosielämän atk-ongelmia. Ketään opiskelijoista ei pakoteta suorittamaan itse tutkintoa, vaikka koulutus antaakin erinomaiset valmiudet sen suorittamiseen.

Koulutuksen toteutus

Opiskelijoita pyydetään hakuvaiheessa täyttämään Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen laatima alkukysely (1), jonka perusteella voidaan kartoittaa opiskelijoiden osaamistaso. Jos koulutukseen hakeutuu paljon opiskelijoita, heidät voidaan jakaa tasoittain opiskelijaryhmiin.

Koska koulutuksen suunnittelijalla ei ole valmiuksia toimia kouluttajana, tarvitaan koulutukselle tietenkin ammattitaitoinen opettaja. Jos lähipiiristä ei sattuisi löytymään tarpeeksi taitavaa kouluttajaa, olisi mahdollista esimerkiksi pyytää tarjouspyyntö keskeisiltä koulutuksen järjestäjiltä ja toimijoilta Kuopion seudulla.Koulutuksen toteutuksen kannalta on tärkeää, että opiskelijoilla on käytettävissään tietokone. Lisäksi jo opetuksen aikana tarvitaan opiskelijaryhmille atk-tilat nykyaikaisine valmiuksineen. Riippuen valitusta kouluttajasta, voi olla, että koulutusta varten tulee vuokrata erikseen tilat. Jos koulutuksen toteutuksessa päädyttäisiin tarjouspyyntöihin keskeisiltä koulutuksen järjestäjiltä, tarjouspyyntöön voisi yhdistää myös tilojen käytön. Useimmilla koulutuksen järjestäjillä voi olla omat atk-luokat, jolloin tiloja ei tarvitsisi erikseen hankkia. Lisäksi jotkut koulutuksen järjestäjät (2) käyttävät kannettavia tietokoneita, jolloin koulutusta voidaan järjestää hyvinkin erilaisissa tiloissa.

Koulutuksen päätyttyä opiskelijalla on valmiudet suorittaa itse näyttökoe haluamassaan paikassa. Pelkästään Kuopiossa opiskelijan on mahdollista suorittaa näyttökoe kahdeksassa eri paikassa ja Pohjois-Savon alueella jopa 20 eri paikassa (TIEKE:n suorituspaikkahaun mukaan). Tarvittaessa jo koulutuksen toteuttajaa etsittäessä samaan tarjouspyyntöön on mahdollista yhdistää myös itse tutkinnon suorittaminen. Tällöin opiskelijoiden ei itse tarvitse erikseen hankkia näyttökokeen vastaanottajaa, vaan koulutuksen päättyessä olisi mahdollista suorittaa itse näyttötutkinto.

Arviointi

Keskeisellä sijalla koulutuksen onnistuneisuudessa on tietenkin sekä opettajan että opiskelijoiden itsearviointi. Itsearvioinnin lisäksi opintojakson päättyessä opiskelijoilta kerätään kirjalllinen palaute, joka auttaa arvioinnin suorittamisessa. Riippuen opettajan lähtökohdista, ajokorttien osa-alueita voidaan pyrkiä testaamaan jo koulutuksen kuluessa, eikä pelkästään vain koulutuksen päättyessä.

Tässä koulutusohjelmassa yhdistyy useampi erityyppinen arviointi. Diagnostinen arviointi, jolla pyritään kartoittamaan lähtötilanne (Kauppi 1989, 62), suoritetaan jo ilmoittautumisvaiheessa. Tällöin opiskelijat voidaan jakaa osaamistasonsa mukaiseen ryhmään.

Formatiivisia mittauksia käytetään tiettyjen tavoitteiden saavuttamisen mittaamiseen (Kauppi 1989, 63). Tässä koulutuksessa voidaan, jos kouluttaja niin tahtoo, suorittaa osa-alueiden formatiivista arviointia aina yksittäistä moduulia vastaavan opetuksen päättyessä. Toisaalta moduulit ovat verrattain pieniä kokonaisuuksia, joten formatiivinen arviointi ei ole välttämättömyys.

Summatiivinen arviointi, jossa arvioidaan yleisten tavoitteiden saavuttamista (Kauppi 1989, 63), suoritetaan koulutuksen päättyessä. Tällöin voidaan esimerkiksi kartoittaa opiskelijoiden halukkuutta suorittaa itse atk-ajokorttitutkinto. Koulutuksen päätavoitteenahan oli antaa opiskelijoille valmiudet suorittaa ko. tutkinto. Mitä enemmän opiskelijat ovat kiinnostuneita ja mitä useampi opiskelija suorittaa tutkinnon, sitä onnistuneempana koulutusta voidaan pitää.

Lähteet

Kauppi, A. 1989. Aikuiskoulutuksen suunnittelun kehityslinjoja. Helsinki: Valtionhallinnon kehittämiskeskus.

Opetusministeriö. 2004. Koulutus ja tutkimus 2003-2008. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6. Viitattu 30.11.2005. http://www.minedu.fi/opm/koulutus/asiakirjat/kehittamissuunnitelma041203.pdf

Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö. 2002. Opetusministeriön työryhmien muistioita 3:2002. Viitattu 29.11.2005. http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/3parlam_aikkoultr/3parlam_aikkoultr.pdf

Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry. 2005. Viitattu 30.11.2005. http://www.tieke.fi/tuotteet_ja_palvelut/tietokoneen_ajokortti/

Tilastokeskus. 2005. Päätuloksia julkaisusta ”Osallistuminen aikuiskoulutukseen. Aikuiskoulutustutkimus 2000.” Viitattu 28.11.2005. http://www.stat.fi/til/aku/2000/aku_2000_2004-05-31_kat_001.html