Maailmanpoliisin moraali

Natsi-Saksan kauheudet toisen maailmansodan aikaan järisyttivät ihmisten käsityksiä sodan kauheuksista. Ihmiset ympäri maailmaa olivat yhtä mieltä siitä, ettei yhdenkään jälkipolven tulisi kärsiä sodan kauhuista. Sodan päätyttyä perustettiinkin Yhdistyneet kansakunnat, jonka perustarkoituksena on ollut edistää rauhaa ja kansojenvälistä yhteis-työtä. YK edistää myös oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista kehitystä. YK perustettiin siis suojelemaan kansainvälistä rauhaa ja toimimaan elimenä, missä päätetään tarvittaes-sa myös mahdollisista sotilaallisista toimista. Yhdistyneet kansakunnat ei ole tuomioistuin, jossa riitoja selvitetään vaan pikemminkin kokouksia järjestävä elin, jonka päätök-sillä on lähinnä periaatteellinen merkitys. Ikävä kyllä tavoitteet vaan taidettiin asettaa liian korkealle rauhan suhteen, sillä tälläkin hetkellä sotia käydään ympäri maailmaa ja YK:n korulauselmia rikotaan.

Yhdistyneiden kansakuntien tärkein päättävä elin turvallisuusasioissa on turvallisuusneuvosto. Turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu maailman rauhasta ja se kokoontuu tarvittaessa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Turvallisuusneuvosto päättää mm. rauhanturvaoperaatioista, boikoteista sekä ääritapauksessa sodan julistamisesta yksittäiselle maalle. Turvallisuusneuvoston jäsenillä on tarvittaessa veto-oikeus, jolla jäsenvaltio voi evätä päätöksen. Yhdistyneiden kansakuntien arvovallasta kertoo aika paljon vuosi sitten syttynyt Irakin sota, jota osa turvallisuusneuvoston jäsenistä vastusti.

Aluksi Yhdysvallat yritti painostaa turvallisuusneuvoston jäsenet suostumaan Irakin sotaan. Syitä sodan aloittamiseen löytyi roppakaupalla. Irak, joka on YK:n mukaan yhtä suvereenivaltio kuin muutkin, oli mm. rikkonut kemiallisia aseita koskevia sopimuksia sekä tuki kansainvälistä terrorismia. Toisaalta Irakin kansa haluttiin vapauttaa ilkeän despootin kynsistä ja tuoda demokratia islamilaiseen maailmaan. Yhdysvallat veikin asian YK:n yleis- ja turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi, mutta varasi samalla itselleen oikeuden toimia tarvittaessa yksinään. Kun mandaattia YK:lta ei herunut, aloitti Yhdysvallat liittolaisineen sodan Irakia vastaan.

Ottamatta kantaa sodan syihin vielä tässä vaiheessa, ensimmäinen moraalisesti tuomit-tava teko Yhdysvaltain toiminnassa on se, että sodan aloittaminen rikkoi kansojenvälistä sopimusta. YK:n peruskirjassa määritellään valtioiden välisten suhteiden pääperiaatteet, joihin kuuluu mm. suvereenien valtioiden tasavertaisuus, väkivallasta pidättäytyminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Yhdysvallat siis viis veivasi kansainvälisen oikeu-den perusperiaatteesta eli tasa-arvosta, kuten John Rawls asian kiteyttää (Räikkä 1996, 66). Miten yksikään valtio voi kokea olevansa turvassa, jos yksittäiset valtiot määrittelevät itse omat pelisääntönsä?

Yhdysvaltojen virallisesta näkökulmasta katsottuna sodan aloitus ei ollut mitenkään moraalisesti väärin. Syitä esitettiin sitä mukaa medialle ja YK:lle, kun uusia teorioita saatiin kehiteltyä. Yhdysvallat vetosi aluksi ”ennakoivaan” itsepuolustukseen eli luon-nonoikeuden keskeiseen periaatteeseen (Lagerspetz 1996, 11). Luonnonoikeuden mukaan yksilöllä ja suvereenilla valtiolla on oikeus puolustaa itseään. Oikeus itsepuolus-tukseen on hyvin ymmärrettävä, mutta kun puhutaan ennakoivasta itsepuolustuksesta, ollaan kaltevalla pinnalla. Maalaisjärjellä ajateltuna on perin outoa, että toisella puolella maapalloa sijaitseva piskuinen alue uhkaisi omasta mielestään maailman mahtavinta valtiota. Irak ei tiettävästi provosoinut/uhannut/hyökännyt millään tavalla Yhdysvaltoja. Toisaalta ennakoiva itsepuolustus tai hyökkäys olisi ainakin osittain hyväksyttävä, jos todellinen uhkakuva Irakin suunnalta olisi esitetty. NATO:n suorittama ”humanitaarinen interventio” (Räikkä 1996, 62) Kosovoon muutama vuosi sitten on hyvä esimerkki siitä, miten Yhdysvaltojen olisi kannattanut toimia. YK antoi iskulle siunauksensa, koska oli todennäköistä, että kansanmurha osittain estyy sotatoimilla. Näin myös kävi ja YK:n rauhanturvaajien avulla tilanne Kosovossa on jotakuinkin saatu hallintaan. Yhdysvalto-jen hyökkäys Irakiin ei siis todellakaan ollut humanitaarinen, vaikka suurilta siviiliuh-reilta vältyttiin.

Omasta mielestäni Yhdysvaltain nykyinen ulkopolitiikka muistuttaa entistä enemmän keskiajan ristiretkiä. Vääräuskoisten valtioihin istutetaan enemmän tai vähemmän pakolla sotilastukikohtia, oikeudenmukaisuuden linnakkeita. Yhdysvallat on ottanut itselleen oikeuden viedä länsimaalaisia arvoja niin avaruuden äärirajoille, kuin maailman etäisimpiin kolkkiin. Yhdysvaltain johto alkoikin sodan aloittamisen jälkeen puhua entistä enemmän Irakin kansan vapauttamisesta, korni esimerkki onkin koko operaation nimeäminen Iraqi Freedom:iksi. Ongelmalliseksi länsimäisten arvojen levittämisen tekee yksinkertaisesti se, että maailmassa on useita eri kulttuureja, uskontoja ja kansoja. Mistä löytyy se objektiivinen tuomari, joka voi sanoa, että länsimaalaiset arvot ovat ainoat oikeat ja muut kulttuurit ovat vähäarvoisempia. Itseäni arveluttaa Yhdysvaltain nykyinen käytäntö, jossa suvereenin valtion hallitus syrjäytetään sotilaallisin voimakeinoin ja uusia länsimaalaisia arvoja kerrotaan aseen piipun takaa. Voisi olettaa, että uusien arvojen imperialistinen istuttaminen ei tapahdu hetkessä, tuskin vuosikymmenessäkään.

Yhdysvallat on esittänyt suuren huolestuneisuutensa demokratian edistämiseksi maail-man valtioissa. George W. Bush julisti syyskuun terrori-iskujen jälkeen ”pahan akselin” eli valtiot, joissa despootit aiheuttavat kärsimyksiä kansalleen, polkien ihmisoikeuksia ja vähät välittäen demokratiasta. Lyhyt katsaus Yhdysvaltain tilaan kertoo melkoisesta kaksinaismoraalista. Yhdysvallat omistaa useita joukkotuhoaseita, mm. ydinaseita. Yh-dysvaltain presidentin valintaan liittyi vaaliepäselvyyksiä, George W. Bushin sanotaan saaneen vähemmän ääniä kuin vastaehdokas. Tälläkin hetkellä Yhdysvallat kiertää omaa ja kansainvälistä lainsäädäntöä sotavangeista ja ihmisoikeuksista Guantánamon sotilastukikohdassa (Amnesty). Yhdysvallat siis haluaa olla esimerkkinä maailman mahtavimmasta ja oikeudenmukaisimmasta valtiosta, mutta epäkohtia omassa toimin-nassa ei olla huomaavinaankaan. Soraääniä nykyistä toimintaa ja roolia kohtaan on kui-tenkin Yhdysvalloissakin esitetty, joidenkin arvioiden mukaan nykyisen hallinnon terrorismin vastainen sota voi olla ratkaisevassa roolissa tulevissa presidentin vaaleissa.

Tällä hetkellä Yhdistyneiden kansakuntien jäseninä on 191 valtiota ja YK:n peruskirja on varmasti suurin ja vaikuttavin kansainvälinen sopimus valtioiden kesken. Yhdysvallat rikkoi täten historian kattavinta valtioiden välistä sopimusta. Yhteiskuntafilosofian klassikko Thomas Hobbes oli ensimmäinen filosofi, joka määritteli ihmisten välisen luonnontilan sotaisaksi (Lagerspetz 1996, 24). Hobbesin ja monien muiden filosofien ratkaisu sodilta välttymiseen oli valtioiden sisällä ja välillä sopimus rauhasta. Sopimus ja siitä kiinni pitäminen ovat tärkein edellytys valtioiden väliselle kanssakäymiselle. Ongelmaksi sopimusten kiinnipitämisessä muodostuu sopimusten noudattaminen. Miten valtiot saadaan noudattamaan sopimuksia? Ratkaisuksi on esitetty kansainvälistä oikeutta, vallan tasapainottamista ja vallan jakamista erilliselle ylikansalliselle elimelle (Lagerspetz 1996, 30).

Ehdotuksia kansainvälisestä tuomioistuimesta on ollut ja on edelleen. Tällä hetkellä YK:n merkittävin oikeudellinen elin on kansainvälinen tuomioistuin (Suomen Yk-liitto). Haagissa sijaitsevassa tuomioistuimessa on entisiä sotarikollisia tuomittu pitkiin tuomioihin ihmiskuntaa vastaan tehdyistä rikoksista ja sodista. Tuomioistuin ottaa kan-taa vain valtioiden välisiin asioihin. Mielenkiintoista tuomioistuimen toiminnassa on se, että se ei ole riippumaton tuomioistuin siinä mielessä, että siellä voitaisiin käsitellä mitä tahansa maailman konflikteja tai sotia. Tuomioistuin ei puutu valtioiden välisiin kiistoi-hin ilman valtioiden omaa suostumusta, jota ei Yhdysvalloilta herunut Irakin sodan suhteen. Käytännössä tällä hetkellä ei ole maailmassa olemassa sellaista moraalin vartijaa, tuomioistuinta, jonka päätöksillä olisi todellista merkitystä. Siinä mielessä joidenkin esittämä ajatus, että kansainvälisissä toimissa ei ole moraalisia sääntöjä pitää paikkansa (Räikkä 1996, 50). Tällä hetkellä moraalista painoarvoa voidaan ajatella olevan vain YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla, jota ei valtioiden ole kuitenkaan mikään pakko noudattaa (Suomen Yk-liitto). Tendenssejä oikeudelliseen kehitykseen kuitenkin on. Esityksiä toimivasta kansainvälisestä rikostuomioistuimesta on ollut. Belgian lainsää-däntö mahdollistaa oikeusprosessien ajamisen ketä tahansa sotarikollista vastaan, tapah-tuipa rikokset missä päin maailmaa tahansa. Poliittisen painostuksen takia Belgiassa ei kuitenkaan tulla näkemään Yhdysvaltoja syytettyjen penkillä. Toimivan, puolueettoman ja riippumattoman tuomioistuimen järjestäminen näyttää täten olevan silkka mahdotto-muus.

Omasta mielestäni Yhdistyneiden kansakuntien tulisi ottaa entistä merkittävämpi rooli moraalinvartijana. Mitä merkitystä on peruskirjalla jos mikään ei velvoita jäsenvaltioita toimimaan sen mukaisesti? YK on tällä hetkellä laajin kansainvälinen järjestelmä, jolla on valtaa asettaa talouspakotteita ym. rajoitteita valtioille. Voisi olettaa, että päätöksille saataisiin enemmän painoarvoa, jos niihin liittyisi selkeitä seurauksia. Tämän hetkinen rooli, joka mielestäni muistuttaa iloisten jäsenvaltioiden konferenssia, jossa mietitään vain miten asiat voisivat olla, eikä sitä mitä pitäisi tehdä, ei ole riittävä. Kuten Kant uskoi, ettei edistystä rauhaan voi tapahtua jos kukaan ei siihen usko (Lagerspetz 1996, 34). Heti, kun Yhdistyneet kansakunnat alkavat uskoa siihen, että päätöksillä voi olla muutakin merkitystä kuin periaatteellista, muutos ja kehitys voi alkaa. Ajan myötä moraalin luulisi valtaavan alaa myös pelkältä kylmältä reaalipolitiikalta, joka tällä hetkellä vallitsee maailmassa.


Lähteet

Amnesty International
http://www.amnesty.fi/uutiset/guantanamo.htm

Helsingin sanomien Irakin sota –sivusto, http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/ulkomaat/irak2003/irak2003.asp

Lagerspetz, E. & Patomäki, H. & Räikkä, J. 1996. Maailmanpolitiikan moraali. Helsin-ki: Oy Edita Ab.

Suomen Yk-liitto
http://www.ykliitto.fi/yktieto/alku.htm