Maan vai maailman asialla? - Tarja Halosen ulkopoliittinen rooli perustuslain näkökulmasta

JOHDANTO


Risto E. J. Penttilä (2004) esitti huhtikuun lopulla Helsingin sanomissa oman arvionsa Suomen ulkopolitiikan tilasta. Ensimmäistä kertaa Presidentti Halosen kaudella joku uskalsi esittää suoranaista kritiikkiä valtion ylintä johtoa kohtaan. Penttilän mielestä Suomen tasavallan presidentti on omistautunut pelkästään maailman parantamiseen, jolloin ulkopolitiikan johtaminen on jäänyt täysin toisarvoiseksi. Myös Suomen kannalta tärkeät suhteet suurvaltoihin ovat rapautuneet. Penttilän mielestä myös perustuslaki oli ulkopolitiikan osalta epäonnistunut.

Penttilän mielipidekirjoitus sytytti ajatuksen tutustua lähemmin Presidentti Halosen presidenttikauden tekemisiin hieman lähemmin ulkopolitiikan näkökulmasta. Näkökulmana harjoitustyössä on perustuslain asettamat rajoitukset ulkopolitiikalle. Halonen on ensimmäinen suomalainen presidentti, jolla on sidotuimmat kädet verrattuna hänen edeltäjiinsä.

Käsittelyosuus on jaettu selkeästi kahtia. Alkuosassa käsittelyn kohteena on presidenttiä koskevat rajoitukset perustuslain osalta. Jälkimmäisessä osiossa käsitellään lähemmin muutamia presidentti Halosen antamia lausuntoja ja haastatteluja, jotka koskevat ulkopolitiikkaa ja perustuslakia. Hieman tarkemman pohdinnan kohteena on hänen aktiivinen osallistuminen globalisaatioon liittyviin ongelmiin.

1 PERUSTUSLAIN RAJOITUKSET ULKOPOLITIIKALLE


Tarja Halonen on Suomen historian ensimmäinen presidentti, joka joutuu toimimaan selvästi rajoitetuimmin vapauksin kuin edeltäjänsä (ks. Uimonen 2001, 340 ; Jyränki 2000, 118). Nykyinen perustuslaki on selvästi tarkkasanaisempi presidentin valtaoikeuksista kuin aikaisemmin voimassa ollut perustuslaki. Presidentti Tarja Halosen on siis täytynyt lähteä luomaan ulkopolitiikkaa aivan uudelta pohjalta.

Perustuslain 93 § toteaa yksinkertaisesti, että ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Perustuslain selvänä tarkoituksena on vähentää presidenttikeskeisyyttä ja lisätä parlamentarismia ulkopolitiikan hoidossa. Antero Jyränki (2000, 205) luettelee keskeisimmät uudistukset perustuslaissa ulkopolitiikan suhteen: tavoitteena on korostaa presidentin ja valtioneuvoston yhteistoimintaa, valtioneuvosto voi toimia osittain myös ilman pre-sidenttiä, eduskunnan ulkopoliittista valtaa on lisätty, presidentin valtaa on kavennet-tu. Voimakkain muutos on se, että Euroopan unioniasiat on täysin erotettu presidentin päätösvallasta ja siirretty valtioneuvostolle ja eduskunnalle (mt. 205-206).

Periaatteessa presidentin johtoasema on säilytetty, mutta tavoitteeksi on asetettu, että presidentti ei toimi missään ulkopoliittisissa asioissa yksin, vaan ministeristö tai sen osa on mukana kaikissa ratkaisuissa (Nousiainen 2000, 34). Voidaan siis ajatella, että presidentistä tuli kertaheitolla Suomen tasavallan uusi kuningas, jonka tarkoituksena on vain edustaa, ei päättää. Toisaalta presidentti voisi ottaa itselleen myös kumileimasimen roolin, jolloin hänen ei tarvitsisi tehdä juuri muuta kuin myötäillä ministerien ja ministeriöiden päätöksiä. Taustalla presidentin roolin muuttumiseen on se, että presidentti on tietoisesti haluttu nostaa pois päivän politiikasta ”ristiriitojen sovittelijaksi” (Nousiainen 1998, 206) ja ”neuvonantajiensa neuvonantajaksi” (Jyränki 2000, 120). Toisaalta presidentti tuokin selkeästi ulkopolitiikkaan jatkuvuutta juuri eduskuntaa pidemmällä toimikaudellaan.

Suurimmaksi ongelmakohdaksi ja ristiriitojen aiheuttajaksi ulkopolitiikan kannalta voidaan perustuslaissa nähdä ulkopolitiikan kaksihuippuinen johtojärjestelmä (ks. Uimonen 2001, 336; Nousiainen 2000, 34-35 ). Pääministeristä on tullut ja tulee entistä merkittävämpi toimija ulkopolitiikan alalla, kun Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka syventyvät. Ensimmäisiä julkisia huolenosoituksia tuli viimeksi kuukausi sitten. Risto E. J. Penttilä (2004) oli huolissaan mahdollisesta ristiriitatilanteesta, jossa presidentti ja pääministeri ovat erimieltä ulkopoliittisista toimista. Kuinka silloin toimitaan?

Toisaalta laki kuin laki on aina laki ja käytäntö määrää sen, miten lakia tulkitaan. Tämän myös Tarja Halonen varmasti tietää, onhan hän koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti. Kimmo Kiljusen (2000, 105) mukaan säädökset jätetään tarkoituksella osittain väljiksi, jotta ulkopoliittinen päätöksenteko ja päättäjät voivat toimia kunkin ajan tarpeiden mukaan. Hyvänä esimerkkinä sovittavasta käytännöstä on Kiljusen mukaan esimerkiksi se, kumpi edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa, presidentti vai pääministeri. Myös Risto Uimonen (2001, 341) korostaa poliitikoille ja päättäjille jätettävää liikkumavaraa, esimerkiksi tilanteissa, jotka vaativat ”rohkeita ja epätavallisia ratkaisuja”. Onkin selvä, että presidentin kädet eivät voi olla täysin sidotut, kun päätetään esimerkiksi maan turvallisuudesta.


2 TARJA HALOSEN LUOMA MALLI


Presidentti Tarja Halonen on mielenkiintoisessa välikädessä. Perustuslaki asettaa hänet johtamaan ulkopolitiikkaa, mutta samaan aikaan laki jättää hänet täysin EU-politiikan ulkopuolelle. Euroopan unionin oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka kietoutuu entistä enemmän Suomen omaan ulkopolitiikkaan ja presidentillä on vähem-män vaikutusvaltaa. Halosen presidenttikausi on kuitenkin ylittänyt puolivälin, joten selkeitä suuntaviivoja hänen toiminnassaan voidaan jo nähdä.

2.1 Haastattelut ja puheet

Tarja Halonen on toiminut presidenttinä jo neljä vuotta ja noiden vuosien aikana hän on johtanut Suomen ulkopolitiikkaa kolmen eri hallituksen kanssa. Näkyviä ristiriitoja hallituksen ja presidentin välillä ei kuitenkaan ulkopolitiikan alalla ole ilmennyt. Presidentti kauden puolivälissä pitämässään tiedotustilaisuudessa (28.3.2003) Halonen totesi: ”-- kun hyvää tahtoa riittää, niin perustuslain tavoittelema yhteistoiminnan henki on voitu kohtuullisen hyvin saavuttaa.” Selvää on, että ristiriitaisuuksia on varmasti ollut ja tulee jatkossa olemaan, mutta yhteiseen lopputulokseen on aina päästy.

Risto E. J. Penttilä (2004) sai paljon huomiota, kun hän asetti Halosen ottaman roolin ulkopolitiikassa kyseenalaiseksi. Media ruoti Penttilän tekstiä ja sai aikaan jopa pienimuotoisen poliittisen kohun. Hyvin pian haluttiin tietää myös presidentti Halosen mielipide. Tarja Halonen toikin viime aikaisissa televisiohaastatteluissa ja puheissaan selväksi sen, että hänen mielestään vallitseva ulkopolitiikan johtamisjärjestelmä toimii hyvin. Halonen kuittasi nousseen kohun hyvin nopeasti. Jo aiemmissa haastatteluissa Halosella on ollut selkeä linjaus. ”On terveen järjen vaatimus, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa etsitään aina sopu, vaikka laihempikin” totesi Halonen, kun hän kommentoi yhteistoimintaa hallituksen kanssa (Kontio 2003).

Halonen on itse ottanut selkeän linjan toiminnalleen. Kontion haastattelussa (Suomenmaa) Halonen toteaa: ”Pyrin ajamaan tätä isoa autoa tai laivaa niin varovasti ja taiten, että siitä on nyt iloa mutta että siitä jää myös seuraajillekin. Ei revitellä liikoja.” Halonen ei siis aio pyrkiä dramaattisiin uudistuksiin presidenttikautensa aikana, vaan hän pyrkii säilyttämään presidenttiyteen liittyvän arvovallan myös tuleville presidenteille. Selväksi kuitenkin on käynyt, ettei presidentti suostu toimimaan pelkkänä keulakuvana, saati ettei hän uskaltaisi ottaa kantaa asioihin. Halonen onkin muistuttanut useaan otteeseen ettei Suomella ole mitään kiirettä liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliiton eli NATO:n jäseneksi.

2.2 Toiminta

Tarja Halonen on tullut tunnetuksi eri kansalaisjärjestöjen, kuten Seksuaalinen tasavertaisuus ry (Seta), puheenjohtajana jo ennen presidenttikauttaan. Halonen on osoittanut kiinnostustaan ihmisten tasa-arvoon ja –vertaisuuteen. Halonen oli jo ennen presidenttiyttään aktiivinen osallistuja kansalaistoimintaan. Kuten jatkossa käy ilmi, tuo aktiivisuus ei ole hänessä vähentynyt presidenttikaudellakaan.

Sirpa Pietikäinen (2000, 209) kirjoittaa presidentin muuttuvasta roolista hyvin osuvasti juuri ennen Halosen kautta: ” Tiukasti globalisoituneessa maailmassa seuraava presidentti voi olla vaikutusvallaltaan paljon suurempi ja merkittävämpi kuin edeltäjänsä”. Pietikäinen (mt.) esittää myös, että presidentillä voikin olla entistä suurempi rooli asioiden aloitteentekijänä ja osallistujana globaalissa päätöksentekorakenteessa. Juuri Pietikäisen ennustaman roolin muutoksen mukaisesti voidaan Halosen huomata toimineen. Tarja Halonen on ottanut erittäin näkyvän roolin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiossa, joka pyrkii löytämään globalisaatioon humaanimman puolen. Toisena puheenjohtajana komissiossa toiminut Halonen on saanut toiminnastaan sekä kiitosta että kritiikkiä.

Presidentti Halosta on syytetty varsinkin viime aikoina maailmanparantajaksi (esim. Penttilä 2004). Halosen roolista komissiossa käy selväksi, että hän on ottanut globalisaation hyvin näkyväksi teemaksi omassa toiminnassaan. Halonen on globalisaation liittyen muun muassa osallistunut Kansainvälisen työjärjestö ILO:n kokouksiin, käyttänyt puheenvuoroja niin Yhdistyneiden kansakuntien kuin myös muiden järjestöjen järjestämissä seminaareissa ja huippukokouksissa. Halosen voidaan näin todeta hankkineen hyvin näkyvä rooli varsinkin globalisaatioon liittyvissä asioissa. Mielestäni ei kuitenkaan voida sanoa, että Halosen aktiivisuudesta ja näkyvyydestä olisi ollut haittaa Suomen ulkopoliittisille suhteille. Pikemminkin päinvastoin, kun Suomen presidentti ja siinä sivussa Suomi on saanut paljon näkyvyyttä kansainvälisten päättäjien keskuudessa. Nähtäväksi jää kuinka suuri rooli Haloselle lankeaa juuri päätöksen- ja aloitteentekijänä globaalistumiseen liittyvissä asioissa.

Presidentti Halosen ottama rooli globalisaatiota koskevissa asioissa herättää monia ajatuksia. Halonen on toiminut hyvin itsenäisesti varsinkin komission puheenjohtajan tehtävissä. Onko hän tarkoituksellisesti ottanut etäisyyttä hallitukseen ja ministeriöihin? Perustuslaki velvoittaa presidentin yhteistoimiin hallituksen kanssa ulkopolitiikan alueella ja vaikka yhteistyötä olisikin ollut, pelkästään Halonen on ollut näkyvässä roolissa. Globalisaatio, jos mikä, on prosessi, joka koskettaa laajasti ulkopolitiikkaa, mutta myös sisäpoliittisia asioita. Kun Euroopan unioniin liittyvät poliittiset asiat siirrettiin pois presidentiltä pääministerille, voidaan todeta, ettei presidentti Halonen jäänyt laakereilleen lepäämään. EU-asioiden sijaan hän keskittyi tarmokkaasti globalisaation liittyviin ongelmiin niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Pelkän edustamistyön sijaan Halonen on toiminut erittäin aktiivisesti ulkopolitiikan saralla, jota varmasti tukee hänen pitkäaikainen ulkoministerikokemuksensa.

Jokainen presidentti jättää oman jälkensä presidentti-instituutioon, mikä enemmän tai vähemmän vaikuttaa tulevien presidenttien toimintaan. Tarja Halosen edeltäjän presidentti Martti Ahtisaaren laaja matkustelu ja näkyvä kansainvälinen toiminta aiheuttivat aikanaan paljon keskustelua presidentin roolista. Tavallaan Halosen rooli on suoraa jatkumoa edeltäjälleen. Myös Halosen toimintatavaksi on muodostunut laaja matkustelu ulkomailla, sekä näkyvän roolin ottaminen kansainvälisissä tehtävissä. Presidenttikautensa päätyttyä presidentti Martti Ahtisaari siirtyi suoraan kansainväli-siin tehtäviin, joissa hän pyrkii etsimään ratkaisuja entistä globaalisempiin ongelmiin.

Huomionarvoista on se, että kahden viimeisimmän presidentin aikana presidenteistä on tullut todellisia kosmopoliitteja jo presidenttiyden aikana tai heti sen jälkeen, joka varmasti luo muutospaineita myös tuleville valtionpäämiehille. Tulevat presidentinvaalit tulevat näyttämään, haluaako Halonen jatkaa aktiivista toimintaansa presidentti-instituutiosta käsin vaiko siirtyä yksityisille markkinoille kuten presidentti Ahtisaari. Vaalien alla nähtäväksi jää, onko Halonen varmistellut eläkepäiviään varten uutta työpaikkaa laajalla toiminnallaan globalisaation liittyvässä toiminnassa vai kantaako aktiivinen toiminta ja mielipidevaikuttaminen hänet myös toiselle presidenttikaudelle.

Presidentin kannatuslukuihin perustuslaki ja presidentin muuttunut rooli on tuonut selkeän muutoksen. Presidentti Halosen kannatusluvut ovat nousseet selvästi korkeammalle tasolle kuin edeltäjänsä Ahtisaaren. Ahtisaari ei koko presidenttikautenaan saavuttanut yhtä korkeita kannatuslukuja kuin Halonen (Uimonen 2001, 359). Halosen toiminta presidenttikaudellaan tähän mennessä on saavuttanut erittäin suuren suosion tavallisen kansan keskuudessa. Viimeisimpien mielipidemittausten (Helsingin Sanomat) mukaan peräti 93 % kansalaisista antaa Haloselle toiminnastaan hyvän tai erittäin hyvän arvosanaksi. Ainakin tavallisen kansan mielestä Halosen ottama rooli on erittäin onnistunut.




PÄÄTELMIÄ


Perustuslaki antaa presidentille kohtalaisen paljon liikkumavaraa. Halutessaan presidentti voi vetäytyä pelkäksi johtohahmoksi, joka silloin tällöin ottaa kantaa asioihin, mutta jättää kaiken päättämisen virkamiehille ja poliitikoille. Nykyisen presidenttimme toimista kuvastuu kuitenkin toisenlaisen roolin ottaminen. Aktiivisesti suhteita ulkomaihin ja kansalaisjärjestöihin pitävä auktoriteetti, joka uskaltaa tarvittaessa kertoa oman mielipiteensä.

Halonen on saavuttanut kohtalaisen lyhyessä ajassa sekä suuren kansan suosion että näkyvän roolin maailmanpolitiikassa, eikä pelkästään Suomen presidenttinä. Halosen kauden aikana Suomen ulkopolitiikassa ei ole tapahtunut merkittäviä ristiriitaisuuksia, joista olisi syntynyt poliittinen kohu. Halonen on todellakin noussut päivänpolitiikan yläpuolelle omaksi tahokseen, joka päättäväisesti osallistuu ulkopolitiikan johtamiseen.

Presidentin toimet ovat kuitenkin jatkuvan tarkkailun alaisena. Osa poliittisista tahoista näkee varmasti punaista, kun Halonen puhuu köyhien maiden oikeuksien puo-lesta. Presidenttien toiminta on aina ollut poliittisen pelin kohteena ja näin myös var-masti tulee olemaan. Näkyvässä roolissa toimiminen aiheuttaa aina ristiriitoja, joista Halonen onkin kiitettävästi suoriutunut.

Tarja Halosen presidenttikausi on vielä kesken, joten hyvin tarkkaa kuvaa hänen roolistaan saati tekemisistään on vaikea hahmottaa vielä tässä vaiheessa. Toisaalta suurin osa hänen toiminnastaan on puolijulkista, josta vasta jälkikäteen julkistetaan tietoja. Paljon tapahtuu suljettujen ovien takana, josta eivät tiedä kuin paikalla olijat. Mahdolliset tapahtumat ja keskustelut tulevat julkisuuteen vasta pitkän ajan kuluessa, jos silloinkaan. Näin ollen Tarja Halosen toiminnassa riittää varmasti pohdittavaa myös jatkoa ajatellen.


LÄHDELUETTELO


Halosen suosio kääntyi lievään laskuun. 2004. Helsingin sanomat 6.5.2004.

Jyränki, Antero 2000. Uusi perustuslakimme. Jyväskylä: Iura nova.

Kiljunen, Kimmo. 2000. Presidentti ja ulkopolitiikka. Teoksessa Kiljunen, Kimmo (toim.) 2000. Minun mielestäni Tarja Halonen. Hämeenlinna: Presidentti 2000 ry, Länsimäen sosialidemokraatit tuki r.y.

Kontio, Pirjo. 2003. Presidentti Halonen on tyytyväinen hallitukseen. Suomenmaa 7.11.2003.

Nousiainen, Jaakko. 1998. Suomen poliittinen järjestelmä. Juva: Wsoy.

Nousiainen, Jaakko. 2000. Presidentin valtaoikeuksien ja aseman muutos. Teoksessa Isotalus, Pekka & Aarnio, Eeva (toim.). 2000. Presidentti 2000. Mistä vaalit on tehty? Jyväskylä: SoPhi.

Penttilä, Risto. 2004. ”Valinnan paikka, rouva presidentti”. Helsingin sanomat 25.4.2004, D5.

Pietikäinen, Sirpa. 2000. Maailma muuttuu Tarjaseni. Teoksessa Kiljunen, Kimmo (toim.) 2000. Minun mielestäni Tarja Halonen. Hämeenlinna: Presidentti 2000 ry, Länsimäen sosialidemokraatit tuki r.y.

Tasavallan presidentin kanslia. 2003. Presidentti Halonen presidenttikauden puolivälissä. 28.3.2003. Viitattu 13.5.2004. http://www.presidentti.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=12768&LAN=FIN&intSubArtID=0

Uimonen, Risto. 2001. Riisuttu presidentti. Kuinka valtionpäältä vietiin valta ja hänestä tehtiin tavallinen kuolevainen. Juva: WSOY.