Tutkimussuunnitelma yhteispalvelupisteen taloudellisesta arvioinnista

Johdanto

Tässä suunnitelmassa perehdytään yhteistoimintapisteeseen ja pohditaan, kuinka sen toimintaa voitaisiin tutkia taloudellisesta näkökulmasta. Luennoilla tehtävän pituudeksi määriteltiin 3-5 sivua, mutta mielestäni kohtuullisen suunnitelman esittämiseksi itse tarvitsin hieman enemmän tilaa.

Suunnitelmassa on pyritty käsittelemään asioita melko teoreettisella tasolla, eikä kaik-kein pienimpiin yksityiskohtiin ole pureuduttu. Yhteistoimintapiste on minulle itselle melko vieras toimintamuoto, joten tutkimuksen alussa ja taustoissa avaan hieman toi-mintamuodon yleistä periaatetta. Tutkimuksen toteuttamista koskevassa kappaleessa pureudutaan hieman tarkemmin yksityiskohtiin, joka on mielestäni aiheellista, jotta tut-kimuksen yleinen lähestymistapa tarkentuu. Lopuksi pohditaan hyvin yleisesti tutki-muksen käyttömahdollisuuksia ja aikataulua.

1. Tutkimuksen tausta

Tutkimuksen aiheena on yhteispalvelupisteen toiminnan taloudellinen arviointi. Yhteis-palvelupisteellä tarkoitetaan tässä kunnan ja muiden viranomaisten yhteistä toimipistet-tä, jossa tarjotaan erilaisia sosiaali- ja/tai terveyspalveluja asiakkaille. Yhteispalvelupis-teessä voi työskennellä esimerkiksi työvoimaneuvoja, sosiaalityöntekijä, Kansaneläke-laitoksen työntekijä ja terveydenhoitaja. Yhteispalvelupisteen henkilökunnan kokoon-pano voi vaihdella kunnittain ja toimipisteittäin. Tässä tutkimuksessa keskitytään tutki-maan yhteistoimipistettä, jossa työskentelisivät edellä mainitut työntekijät ja jonka kes-keisenä kohderyhmänä on pitkäaikaistyöttömät.

Aihe on siinä mielessä ajankohtainen, että yhteispalvelupisteitä ja –kokeiluja on Suo-messa ollut reilun vuosikymmenen verran ja on edelleen meneillään, esimerkiksi Kuopiossa on tällä hetkellä meneillään yhteispalvelu -kokeilu. Lisäksi kuntatalouden kriisiytyessä kunnat pyrkivät entistä enemmän tehostamaan toimintojaan. Medioissa on esitetty mm. kaupunki- ja kuntaseutujen entistä laajempaa yhteistyötä, jolloin esim. palvelujen organisointi keskittyisi (Soininvaara 2005). Lisäksi työmarkkinatuen siirtäminen osittain tai kokonaan kuntien vastuulle lähentää entisestään kunnan sosiaalitoimea ja työvoimatoimistoja.

Yhteispalvelua ja -toimipisteitä on tutkittu jonkin verran. Viimeisen kymmenen vuoden ajalta aiheesta löytyy jonkin verran tutkimuskirjallisuutta ja –artikkeleita, mutta puutteena on se, että selkeä yhteispalvelupisteiden taloudellinen arviointi puuttuu. Aiheesta on kirjoitettu mm. opas yhteispalvelupisteen perustamiseen ja kehittämiseen (Sinkko-nen, 2001), lisäksi paikallisia yhteispalvelupisteitä ja niiden toimintaa on jonkin verran tutkittu (esim. Sierimo ym. 1995; Moilanen 1990).

Tutkimuksia on siis tehty, mutta ongelmalliseksi koen sen, että tutkimuksissa on sivuu-tettu melko täydellisesti taloudellinen puoli. Itse en löytänyt tutkimusta, jossa selkeästi olisi keskitytty yhteispalvelupisteen taloudelliseen puoleen, täysin varma tutkimusten sisällöstä en kuitenkaan ole, koska esim. Sinkkosen (2001) opasta ei Kuopion yliopiston kirjastossa ole. Pelkästään asiasanojen perusteella tarkasteltuna yhteistoimintapisteiden taloudellista puolta ei kuitenkaan ole tutkittu.

Taloudellista arviointia tarvitaan juuri sen takia, että parhaiten toimivista yhteispalvelu-pisteistä voidaan ottaa esimerkkiä muiden kuntien kohdalla ja tehostaa toimintaa. Aihe on tulevaisuuden kannalta erityisen ajankohtainen ja tutkitulle tiedolle aiheesta olisi todennäköisesti paljon käyttöä.

2. Tutkimuksen tavoitteet

Yhteispalvelupisteen arviointi on siinä mielessä haasteellista, että selkeänä tavoitteena yhteispalvelupisteissä ei ole pelkästään taloudellinen tehokkuus saati puhtaat säästöt, joita yhteistoiminnalla voidaan saavuttaa. Keskeistä on tietenkin asiakkaiden aseman paraneminen ja erityistarpeiden huomioiminen, esimerkiksi Kuopiossa yhteispalvelupis-te on tarkoitettu selkeästi työmarkkinatuen piirissä oleville ts. pitkäaikaistyöttömille. Terveydenhoitajan antama tuki asiakkaalle tuo oman lisänsä arvioimisen vaikeuteen.

Edellä mainitusta huolimatta tutkimuksen tavoitteena on selvittää uuden tyyppisen toimintamallin tuottamia seurausvaikutuksia. Tutkimuksessa pyritään selvittämään yhteis-toimintapisteen vaikutuksia asiakkaille, yhdistämättä niitä kuitenkaan pelkästään yhteen mittariin. Analyysityypiksi tässä tutkimuksessa on valittu ns. kustannus-seuraus analyysi. Tällöin pyritään selvittämään kumpi vaihtoehto, perinteinen usean toimijan eriytetty malli vai uudentyyppinen yhteistoimintapiste, tuottaa eniten haluttuja vaikutuksia pitkäaikaistyöttömien työllistymisessä ja heidän tilanteen parantamisessa.

Mahdollisia lähestymistapoja yhteistoimintapisteen taloudelliseen arvioimiseen on usei-ta. Tässä tutkimuksessa taloudellisen arvioinnin tyypiksi valittiin ns. kustannus-seuraus analyysi, vaikka muitakin mahdollisia lähestymistapoja on olemassa. Kustannusten minimointi –analyysiä ei voida tässä tutkimuksessa käyttää, koska ei ole olemassa varmaa näyttöä siitä, että interventiot olisivat yhtä vaikuttavia. Kustannus-utiliteetti analyysiä ei tässä tapauksessa voida käyttää, koska tutkittavia vaikuttavuusmittareita on enemmän kuin yksi. Tässä tutkimuksessa olisi epätarkoituksenmukaista tutkia pel-kästään esimerkiksi työllistymistä, koska yhteistoimintapisteissä työskentelee myös terveydenhoitaja, jolla voi olla asiakkaiden elämänlaatua parantava vaikutus. Kustannus-hyöty analyysia ei valittu sen takia, että esimerkiksi edellä mainittua elämänlaadun paranemista on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta arvottaa rahamäärässä.

3. Tutkimuksen toteuttaminen
3.1 Asetelma, analyysiyksikkö ja –taso
Tutkimus on tarkoitus suorittaa pääosin kvantitatiivisen tutkimusperinteen mukaisesti. Lisäksi lisätietoa asiakkaiden elämänlaadun mahdollisesta paranemisesta hankitaan kva-litatiivisesti eli asiakkaita tarkemmin haastattelemalla.

Kvantitatiivisen tutkimusosan koeasetelmaksi on suunniteltu kvasikokeellista asetelmaa, koska täysin satunnaisotantaan perustuvaa tutkimusasetelmaa on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta toteuttaa. Koeasetelmaan liittyy ongelmia, koska yhteistoimintapisteessä asiointi perustuu asiakkaan vapaaehtoisuuteen, eikä asiakasta voida pakottaa. Lisäksi yhteistoimintapisteen asiakkaat tiedostavat saavansa erilaista palvelua, joka tietenkin vääristää täysin satunnaiskokeellista tutkimusasetelmaa. Lisäksi tutkimusasetelmassa on ongelmallista juuri asiakkaiden vapaaehtoisuus yhteistoimintapisteissä. Voisi olettaa, että henkilöt, jotka haluavat osallistua yhteistoimintapisteen toimintaan ovat jossain määrin motivoituneempia työnhakuun, kuin sellaiset, jotka eivät hyödynnä yhteistoi-mintapisteen palveluita.

Edellä luetelluista ongelmista huolimatta tutkimus on tarkoitus suorittaa kvasikokeelli-sella asetelmalla. Tällöin pyritään tietenkin siihen, että koe ryhmä on vertailuryhmän kanssa mahdollisimman samanlainen. Ongelmalliseksi muodostuu juuri ryhmien luonnollinen valikoituminen, joka koeryhmän kohdalla johtuu vapaaehtoisuudesta käydä yhteistoimintapisteessä. Myös mahdollinen koeryhmien sekoittuminen tulee ottaa huomioon, voihan hyvin olla, että joku asiakas kokee yhteistoimintapisteen toiminnan vieraaksi ja haluaa palata pelkästään työvoimatoimiston asiakkaaksi. Kaiken kaikkiaan kvasikokeellinen asetelma on mielestäni ainoa mahdollinen lähestymistapa. Tavoitteena on kuitenkin verrata koeryhmän työllistymistä tavallisen työvoimatoimiston vertailu-ryhmän työllistymiseen. Analyysitasona tutkimuksessa on siis yksilötaso, jossa keskity-tään asiakkaiden näkökulmaan. Toisaalta tutkimuksen reliabiliteetin ja validiteetin kan-nalta on tärkeää kartoittaa myös yhteistoimintapisteen työntekijöiden mielipiteitä asiak-kaista. Tällöin saadaan myös tarkempaa tietoa koe- ja vertailuryhmien mahdollisista eroista. Mahdolliset virhelähteet tulee kvasikokeellisessa asetelmassa tietenkin ottaa erityisesti huomioon.

Vaikutusten selvittäminen luo omat haasteensa tälle tutkimukselle. Työttömyydessä ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyydessä tapahtuvat muutokset ovat erittäin hitaita. Tämä edellyttää tutkimukselta pitkäkestoisuutta, jotta merkittäviä muutoksia olisi mahdollista havaita.

Kvalitatiivisessa tutkimusosiossa pyritään selvittämään haastatteluin yhteistoimintapis-teen asiakkaiden elämänlaadun muutoksia. Oletuksena on, että koska terveyspalvelut on tuotu asiakkaan lähelle yhdistämällä toimeentulo ja työnhaku, myös asiakkaan on hel-pompi hyödyntää tarvitsemiaan terveyspalveluja. Etusijalla tässä tutkimuksessa on kuitenkin työllistyvyyden tutkiminen yksilötasolla. Toisaalta työnhakijan kokemalla terveydentilalla on varmasti vaikutusta työmarkkinoilla menestymiseen, joten tutkimuk-sessa on aiheellista kartoittaa tarpeeksi laajasti myös asiakkaiden terveydentilaa ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. Työnhakuun ja terveyteen liittyviä tutkimuksia on jonkin verran tehty, joista on tutkimuksessa tältä osin varmasti paljon apua (esim. Virtanen 1994).

3.2 Aineisto

Koska ensisijaisena mielenkiinnon kohteena on työllistyvyys, tutkimuksessa tarkastel-laan ensisijaisesti asiakkaiden menestymistä työnhaussa. Ongelmallista aineiston ke-ruussa on se, että pelkkien syntyneiden työsuhteiden tarkastelu ei kerro juuri mitään. Huomioon tulee ottaa muun muassa työn kesto, työsuhteen määräaikaisuus, onko ky-seessä tuettu työpaikka vai työ avoimilta työmarkkinoilta. Tällöin vältytään ns. ”tilastol-lisilta kikkailuilta”, joita varsinkin medioissa syytetään työvoimapolitiikassa käytetyiksi. Lisäksi tarkentamalla työllistyvyyden käsitettä saadaan konkreettista tietoa syntyneistä työsuhteista. Mittauksessa pyritään hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan työvoimatoimistojen käytössä olevaa omaa järjestelmää, johon työnhakijan historiaa kartoitetaan.

Lisäksi tutkimuksessa kerätään aineistoa siitä, miten asiakkaiden työllistyvyys muuttuu asioinnin yhteydessä. Tässä tarvitaan etenkin yhteistoimintapisteen työntekijöiden asiantuntija-arvioita, sillä asiakkaan on hyvin vaikeaa itse arvioida omassa työllistyvyydessä tapahtuvia muutoksia. Kvalitatiivisella aineistolla pyritään löytämään mahdollisia muutoksia työllistyvyydessä asiakkaiden ja työntekijöiden subjektiivisesta näkökulmasta.

Kustannuksia arvioidaan hyvin yksinkertaisen listan mukaisesti (Beecham 2000, Sefton ym. 2004, 64-65 mukaan):
• Kuvataan ohjelman osatekijät, kuten tilat, henkilöstö ym. käytetyt resurssit
• Kaikki toiminnot, jotka liittyvät interventioon eli asiakkaan kohtaamiseen tunnistetaan
• Käytettyjen resurssien määrä arvioidaan kuhunkin toimintaan liittyen
• Lopuksi lasketaan yksikkökustannukset, eli tässä tapauksessa asiakaskäynnin kokonaiskustannukset.

Kustannusten arviointi on ainakin terveydenhuollon osalta hieman ongelmallista, sillä yhteistoimintapisteissä asiakkailla on alhainen kynnys hyödyntää terveyspalveluja, joita he eivät ehkä hyödyntäisi asioidessaan pelkästään sosiaalitoimistossa tai työvoimatoi-mistossa. Juuri terveydenhuolto palveluiden hyödyntäminen yhteistoimintapisteissä voi vähentää esimerkiksi muiden kunnallisten terveyspalveluiden käyttöä, tai jopa ehkäistä tietyssä määrin sairastumista, tai ohjata hoitoa tarvitsevan aikaisemmin tarvitsemaansa hoitoon. Nämä erilaiset ns. ”ei-ohjelmasäästöt” (Sefton ym. mt., 63) tulisi tutkimuksessa pohtia perusteellisesti ja ottaa tietenkin arvioinnissa mukaan.

Pitkäaikaistyöttömiä tutkittaessa kustannuslaskelmiin tulisi sisällyttää jossain määrin myös sosiaalitoimen kustannuksia, koska yhteistoimintapisteessä asiakas on useamman työntekijän kanssa tekemisissä. Vertailuryhmän jäsenten kohdalla tulisi kartoittaa, kuinka paljon he asioivat erikseen sosiaalitoimessa työvoimatoimiston lisäksi. Ongelmalliseksi aineiston keräyksessä voi muodostua juuri kustannusten tarkka laskeminen. En tiedä, kuinka tarkkaan työvoimatoimistot tilastoivat asiakkaiden kanssa käyttämäänsä aikaa, joten kustannuslaskelmat tulisivat melko pitkälti perustumaan arvioihin, etenkin aikaisempien asiakkaiden kohdalla. Tällöin tutkimuksen luotettavuus tietenkin heikkenee.

3.3 Analysointi
Tulosten analysoinnissa pyritään selvittämään, onko yhteistoimintapiste vaikuttavampi asiakkaan, tässä tapauksessa pitkäaikaistyöttömän, työllistymiseen kuin perinteinen ha-jautettu toimintamalli. Toimintamalleja ei voi suoraan verrata kustannus-vaikuttavuudella, koska tutkimuksessa selvitettäviä vaikutuksia on enemmän kuin yksi (terveyden kokemista mitataan työllistymisen ohella). Kustannus-seuraus –analyysin avulla on tarkoitus tuottaa informaatiota päätöksentekijöille. Tietynlainen oikeudenmu-kaisuus näkökulma sisältyy tutkimukseen, koska jos tutkimuksessa selviäisi että esi-merkiksi yhteistoimintapiste on vaikuttavampi kuin tavallinen toimintamalli, tulisi toi-mintaa tietenkin suositella laajennettavaksi.

Yhteistoimintapisteen ja uudentyyppisen intervention toimivuutta pyritään jossain mää-rin selvittämään tilastollisin menetelmin, jos otoskoko pystytään saamaan tarpeeksi suu-reksi. Tässä tutkimuksessa yhteistoimintapisteen toimivuutta kartoitetaan myös jo ai-emmin mainitussa kvalitatiivisessa tutkimusosiossa. Yhteistoimintapisteen henkilökuntaa haastattelemalla pyritään löytämään toimintamalleja ja –tapoja, jotka poikkeavat perinteisestä useamman toimijan mallista. Tarkoituksena haastatteluilla on syventää yhteistoimintapisteen toiminnan ymmärtämistä ja mahdollisesti selittää tuloksia kattavammin, kuin vain pelkästään tilastollisin menetelmin.

3.4 Tulosten tulkinta ja esittäminen, mahdolliset virhelähteet
Ongelmana tulosten esittämisessä on etenkin se, että itse en onnistunut löytämään ol-lenkaan taloudellisia arviointitutkimuksia yhteistoimintapisteistä. Tällöin tässä tutkimuksessa mahdollisesti saavutettaville tuloksille ei ole ollenkaan olemassa vertailukohtaa. Mahdollisia muita tutkimuksia tulisi tietenkin hyödyntää niiltä osin, kuin se on mahdollista. Yleisesti voi todeta, että tulosten tulkinnassa ja tulosten esittämisessä tulee tietysti noudattaa yleisiä kriteerejä ja eettisiä vaatimuksia, joita tutkimuksille esitetään.

Tulosten tulkintaa parantaa tässä tutkimuksessa jonkin verran kvalitatiivinen osio, jonka avulla pyritään ymmärtämään yhteistoimintapisteen toimintaa yleisellä tasolla. Lisäksi kvalitatiivisessa osiossa saadaan eri näkökulmia asiakkaiden työllistyvyyteen, joka parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Mahdollisia virhelähteitä tässä tutkimuksessa kaikes-ta huolimatta on. Kvasikokeellinen asetelma tuo omat haasteensa koe- ja vertailuryhmien valinnalle. Virhelähteiden huomioinen tutkimuksen edetessä on siis hyvin tärkeää, jotta aiheesta on mahdollista saada luotettavaa tietoa. Tutkimuksessa tulisi pyrkiä mah-dollisuuksien mukaan huomioimaan erityisen tarkkaan koeryhmän valikoituminen ja kartoittaa mahdolliset erot asiakkaiden motivaatiossa, kuten aiemmin jo ko. asiaa sivut-tiin (kappale 3.1)

4. Arvio tutkimuksen hyväksikäyttömahdollisuuksista

Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tuottaa informaatiota päätöksentekoa varten. Kvantitatiivisessa osiossa pyritään selvittämään kustannusten aikaansaamia seurauksia, jotka helpottavat vertailua uudentyyppisen yhteistoiminnan ja perinteisen toimintatavan välillä.

Tutkimuksen tulosten hyväksikäyttömahdollisuutta hankaloittaa erityisesti se, että ai-heesta ei juurikaan ole olemassa tutkittua tietoa, joka vahvistaisi tutkimuksen tuloksia. Siitä huolimatta tutkimuksesta saatavaa tietoa voisi hyödyntää uusissa yhteistoimintapiste –kokeiluissa. Tutkimuksen merkitystä korostaa juuri se, että aihealueelta ei ole olemassa taloudellista tutkimusta. Kuten jo tutkimuksen taustoja kartoittaessani huomioin, että tulevaisuuden tuomat mahdolliset muutokset pitkäaikaistyöttömien toimeentulon turvaamisessa, luovat varmasti kysyntää tutkimuksille, joissa tarkastellaan taloudellisesta näkökulmasta erilaisia toimintamalleja.

Tutkimuksen hyväksikäyttömahdollisuuksia heikentää hieman se tosiseikka, että tutki-mus on käytännössä mahdotonta suorittaa ns. RCT:n mukaisesti eli satunnaisotokseen perustuvalla kontrolloidulla koeasetelmalla. Toisaalta tutkimustiedon puuttuessa aiheesta, voisi olettaa, että kvasikokeellisellakin tutkimuksella aiheesta saadaan arvokasta, uutta tietoa.

5. Aikataulu

Tutkimus on mahdollista suorittaa osin prospektiivisesti eli samanaikaisesti yhteistoi-mintapisteen toiminnan kanssa. Ongelmallista tutkimuksessa on se, että jo yhteistoimin-tapisteessä aiemmin asioineista ei tietoa saa kuin jälkikäteen. Toisaalta tutkimuksessa kannattaa hyödyntää nyt käynnissä oleva kokeilu, koska tällöin saatavaa tietoa on mah-dollista kerätä useilla eri tavoilla. Tietysti mahdollista lisätietoa voidaan kerätä jälkikä-teen, mutta se ei ole yhtä ongelmatonta. Jo kerätty aineisto ja mahdolliset tiedot yhteis-toimintapisteessä antavat kuitenkin tutkimukselle näkemystä aiemmista asiakkaista ja laajentavat näin aineistoa, kyseenalaista on kuitenkin mahdollisen aineiston laatu ja sen mahdollinen hyödynnettävyys.

Tutkimuksen aikataululle ongelmia tuottaa muun muassa kappaleissa 3.1 ja 3.2 käsitellyt aineiston keräykseen liittyvät seikat. Työllistyvyydessä tapahtuvat muutokset edellyttävät pitkäjänteistä seurantaa sekä useita ajallisesti erillisiä mittauksia. Tällöin tutkimuksen ajallinen kesto venyy ainakin useamman vuoden mittaiseksi, ns. seurantatutkimukseksi. Resurssien saaminen tällaisen tutkimuksen suorittamiseksi on varmasti oma haasteellinen prosessinsa.

Lähteet

Beecham, J. 2000. Unit Costs not Exactly Child’s Play: A Guide to Estimating Unit Costs for Children’s Social Care. London: Department of Health.

Moilanen, M. 1990. Kelalla ja Lappeenrannan sosiaali- ja terveysvirastolla yhteisen palvelupisteen kokeilu. Sosiaaliturva. 78(1990) : 8, s. 340-343.

Sierimo, A., Pärnänen, T. & Valto, K. 1995. Ryttylän ja Hikiän palvelupisteiden tutki-minen 1994-1995. Helsinki: Suomen kuntaliitto.

Sinkkonen, M. 2001. Yhteispalvelupisteen perustaminen ja kehittäminen : opas. Helsin-ki: Kuntaliitto.

Sefton, T., Byford, S., McDaid, D., Hills, J. & Knapp, M. 2004. Taloudellinen arviointi sosiaalialalla. Helsinki: Stakes.

Soininvaara, O. 2005. ”Kaupunkiseudut pitää liittää yhteen kuntaan”. Helsingin Sano-mat 20.3.2005, D5.

Virtanen, P. 1994. Sairaus työvoimatoimistossa ja terveyskeskuksessa. Sosiaalilääketie-teellinen aikakauslehti. Tampere : Sosiaalilääketieteen yhdistys. 31: 4, s. 373-377.